perjantai 26. maaliskuuta 2010

Osterferien





















































































































Jee tänään oli vika koulupäivä ja nyt koittaa kahen viikon autuus, pääsiäisloma ! Mennään taas Hollantiin asuntoautoilemaan ja on luvattu sadetta että tullaan varmaan hulluiksi jos joudutaan vaan istumaan siellä asuntovaunussa mutta joo. Ollaan siellä kuitenki reilu viikko, oli mikä oli, ja sen jälkeen meen Berliiniin ! Jihuuuuu oon jo ihan innoissani : ) Yks virolainen vaihtari johon tutustuin siellä puolivälileirillä Münchenissä asuu Berliinissä niin meen sen luokse. Huippua, en jaksa oottaa !

Olin viime viikonloppuna Kölnissä toisen suomalaisen vaihtarin host-siskon luona. Nähtiin Annan (se toinen suomalainen) kans paria muuta vaihtaria jotka oli sillä ihan ensimmäisen viikon leirillä meiän kanssa sillon elokuussa. Oli aika jännä jutella pitkästä aikaa kun ei oltu yli 7 kuukauteen nähty ja kuulla miten muilla on menny ! Käytiin semmosessa suklaamuseossa joka oli aika jännä paikka kyllä, siellä pysty seuraamaan sitä suklaan valmistusprosessia ja oli kaikenlaista tietoa suklaan historiasta. Aihe oli lähellä sydäntä niin se oli oikein kiinnostavaa. Tuossa on kuvaki suklaahevosesta ja -norsusta jotka bongasin sieltä. Ja noitten lukkokuvien tarina on semmonen, että Kölnissä on yks silta joka on täynnä rakastavaisten sinne kiinnittämiä lukkoja. Se menee niin että siihen lukkoon kaiverretaan nimikirjaimet tms., kiinnitetään siihen siltaan ja avain heitetään Rheiniin (siis siihen jokeen). Sitten pitäis rakkauden kestää ikuisesti tai jotain, joka tapauksessa se oli tosi hienon näköstä ja ihanan romanttista niin otin sitte hulluna kuvia niistä lukoista. Tällä kertaa kävin myös jopa Kölnin tuomiokirkossa sisällä, tuossa yks (huono) kuva sieltä. Se kirkko on kyllä hullun hieno ja vaikuttava ku se on niin ISO. Ihan valtava.

Nyt on kyllä (taas) vähän kriisin paikka ku maaliskuu on hujahtanu niin huomaamatta että säikähin hulluna ku tajusin että enää 3 kuukautta jäljellä kohta. Se on tosi vähän ! Apua hirvittää ku ihmiset Suomessa on alkanu puhua että "sähän tuut jo ihan kohta kotiin" ja täällä kaverit suree että kun mun pitää kohta lähteä. KOHTA ??? Aaaaaapuaaa

Pitää vielä kertoa ku minun rakas vanha laho puhelin meni hukkaan sillon sieltä Münchenistä tullesta, se tippu kiireisessä junanvaihdossa taskusta raiteille ! Ois ollu sille kunnianarvoselle ja paljon nähneelle ja kokeneelle luurille näyttävä loppu jäädä junan alle mutta ei, joku maahanmuuttaja oli menny onkimaan sen sieltä raiteilta. Se soitti sitte että se puhelin on löytyny mutta ei nyt sitte haluakkaan antaa sitä takasin, oon jo kolmatta viikkoa ilman puhelinta. Enpä olis uskonu että selviäisin hengissä tämmösestä ! Aluks olin kyllä varsinki ihan hukassa ku sen puhelimen mukana meni myös kello, kalenteri ja herätyskello. Ja kyllähän se elämää melkosesti hankaloittaa esim. tapaamisten sopimisessa yms. ku ei ole tavotettavissa. Kokeilen vielä uhata sitä löytäjä-idioottia poliisilla ja jos sekään ei auta niin sitte täytyy varmaan vaan ostaa uus.

~~~~~~~


Havaintoja :

1. Meillä on koulussa hulluna harjottelijoita. Sitte niillä on semmonen "koe" aina harjottelun lopuksi jollon semmonen lautakunta tulee seuraamaan opetusta ja kaikki on siellä ihan paineissa ku se lautakunta istuu selän takana.

2. Tajusin just miten hirveä nimi Gottfried on, "Jumalanrauha" tai jotain semmosta se on suurinpiirtein käännettynä :''''DD Ja yks tosi hauska sana on entgegengesetzte. Plus sukunimi "Nietzschke", kaikki maholliset konsonantit peräkkäin :: D Ah saksan kieli

torstai 11. maaliskuuta 2010

Mittelseminar ♥♥♥























































































































































Viime viikolla olin siis Münchenissä semmosella YFU:n järjestämällä puolivälileirillä. Siellä oli edustettuna vissiin 17 kansallisuutta jos en ihan väärin muista ja oli aivan mahtava viikko ! München on tosi kaunis kaupunki ja Bayerin murre hauskan kuulosta, ne sanoo ärrän samalla tavalla terävästi kun suomalaiset ja nyt kun on jo tottunu siihen perussaksalaiseen pehmeämpään "ärrävika"-ärrään, kuulosti se aika kummalliselta. Sen lisäks ne sanoo siellä aina että "Grüß Gott" joka suomennettuna siis ois suurinpiirtein "terve Jumala" : D Laitoin tuohon aika paljon kuvia matkan varrelta.

Meillä oli siellä leirillä ekstrateemana Media ja siihen liittyen oli sitten aina jotain ohjelmaa. Käytiin esim. teatterissa ja kattomassa miten sanomalehti painetaan (saatiin sieltä lehtipainosta ilmaseksi seuraavan päivän lehti jota KELLÄÄN MUULLA ei vielä ollu ha), sen lisäks yks journalisti kävi kertomassa sen työstä. Käytiin myös Bayerin läänihallituksessa, tai siis osavaltiohallitus kai se pikemminkin on. Siellä joku poliitikko kerto sen työstä ja saatiin sitte siltä kysellä kaikkea. Käytiin kans yhellä yliopistolla ja siellä oli joku kirjottanu seinään "We will never work" (tuossa on kuvaki), mikä oli minusta hirmu vitsikästä. Lisäks puhuttiin kaikkea eri medioista ja niiden vaikutuksesta maailmaan ja tehtiin myös ite siihen liittyviä tehtäviä pienryhmissä, esim. minä olin mukana toimittamassa semmosta Iltasanomat/Seiska-tyyppistä juorulehteä joka siis liitty sen leirin tapahtumiin, toinen ryhmä toimitti semmosta leirisanomalehteä, jotkut teki vakavaa televisio-ohjelmaa ja jotkut viihteellistä. Lisäks oli vielä radioryhmä, mainosryhmä ja yhet teki semmosen dokumentin siitä meiän leiristä. Yhen ryhmän tehtävänä oli järjestää viimesenä iltana semmonen juhla, johon kaikkien piti pukeutua joksiki tärkeäksi median henkilöksi, esim. julkkikseksi. Minä olin Marilyn Monroe, sen lisäksi oli mm. Amy Winehouse, Lady Gagoja 2 kpl, Harry Potter, Heidi Klum, Angela Merkel, Minni-hiiri yms.

Kaiken kaikkiaan oli aivan huippu viikko ja viimesenä aamuna ku oli hyvästien aika oli pojillaki tippa linssissä, kaikki ois halunnu jäädä vielä pitemmäksi aikaa ku yks viikko menee niin hullun äkkiä. Surettaa ajatella että monia huippuja ihmisiä joihin siellä tutustu ei näe välttämättä enää ikinä kun asutaan kaikki niin eri puolilla maailmaa. Ikävä on kova mutta oli se aivan uskomattoman hieno kokemus ! Yks semmonen viikko jota en kyllä tuu ikinä unohtamaan.


Ps. Ihan hävettää miten oon laiskistunu tän blogin kanssa ! Alussa kirjotin varmaan joka viikko pitkät pätkät ja nyt hyvä jos kerran kuukaudessa saan aikaseksi ilmottaa että hyvää kuuluu. Olen pahoillani : (